Taas minun tekemät vaatteet taitaa jäädä kaapin pohjalle, sillä mä oon niin kärsimätön ommellessani (yleensä jo kangasta leikatessa!) että sutasen vaan mahollisimman äkkiä valmiiks, ja lopputulos on sen näkönenki. Joku aika sitten löysin aitan yläkerrasta jonkun äitin vanhan paidan (saman mallisia paitoja on miljoona meillä, mut monet vaan yksvärisiä). Meidän aitan yläkerta on kyllä melkonen aarreaitta, siellä on  pari laatikollista (tosin enää vaan pari kangasriepua, mun käyntien jälkeen) kaikkia vanhoja vaatteita ja kankaita.

Yks tuttu oli bongannu roskiksen vierestä ison jätesäkin täynnä vanhoja vaatteita, jotka se pesi pariin kertaan, ja anto sitte mulle osan niistä. Yhdestä ihanan vanhanaikasesta mekosta tein itelleni hameen, kun se itse mekko oli vähän kiree vyötäröltä (oiskoha pienen liikuntapainotteisen viikon aika? tai herkkulakko?).  Mutta kumminkin, tässäpä pieni katsaus ompeluksiin, kuvanlaatu kusee ainaki hameen kohalla, ja pahasti, mut koittakaa saada selvää. Tätä nyt yritän tällä kertaa selitellä sillä, että valaistus oli tosi huono, ja oli kylmä (reistaileeko patterit vai mikä syynä?!) ja ku mulla on kylmä, ni sen myös huomaa, mä tärisen. Joten kuvatki vähä tärähtäneitä, yrittäkää kestää ;>

Tästä paidasta täytyy kertoo juttu jolle mä ainaki repesin vähäks aikaa, ennyt tiiä sit onks se kovin hauska juttu teistä, mullahan tunnetusti on vähän outo huumorintaju ;). Kuitenkin, ku olin ompelemassa tota, niin huomasin että ton pyöräilevän naisen takapuolessa on joku ihme ruskee likaläntti, sellanen ihan pieni, jota ei kaukaa huomaa, mutta läheltä kyllä. Toivotaan että se lähtee pesussa pois.. -.-

Hameen oikee väri lähempänä tota ylempää kuvaa, mutta kuviointi tollasta ku alemmassa kuvassa.

        M